Ingmar Bergmanin vuonna 1975 ohjaama elokuvaversio W. A. Mozartin oopperasta Taikahuilu
Taikahuilu (Trollflöjten) on Ingmar Bergmanin vuonna 1975 valmistunut elokuvaversio Mozartin satuoopperasta Taikahuilu. Elokuva oli ensimmäinen Ruotsin television tuottama stereoelokuva.
Elokuva ei ole oopperaesityksen tallennus, vaan selvästi elokuvallisempi tarina. Väliin on leikattu katkelmia yleisöstä ja näyttämöntakaisesta toiminnasta Tukholman Drottningholmin linnan teatterissa. Laulajat ovat ensin levyttäneet osansa studiossa, ja näyttelevät ne sitten taustanauhan kanssa suurellisissa lavastuksissa ja osin ulkotiloissa. Laulajien valinnassa on kiinnitetty huomiota myös heidän ulkoiseen olemukseensa.
Bergman muokkasi varsin vapaasti Emanuel Schikanederin alkuperäistä librettoa. Tarinan Pamina on nyt Sarastron ja Yön Kuningattaren avioerolapsi.
The New York Timesin kriitikot valitsivat Bergmanin Taikahuilun vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa. Vuonna 2009 Taikahuilu pääsi mukaan kirjaan Tusen svenska klassiker, johon koottiin tuhat ruotsinkielisten kirjojen, elokuvien, äänilevyjen ja tv-ohjelmien klassikkoa.