Miehet ilman toivoa (unk. Szegénylegények, 1966) on Miklós Jancsón ohjaama unkarilainen elokuva.
Elokuva sijoittuu Lajos Kossuthin johtaman Unkarin kansannousun (1848–1849) jälkeiseen aikaan. Itävalta hallitsee maata, mutta Kossuthin kannattajien yllä pitämä vastarinta elää vielä 20 vuoden jälkeen. Tukahduttaakseen vastarinnan armeija vangitsee joukon unkarilaisia sissejä ja sijoittaa heidät syrjäiseen tuuliselle ja paljaalle pustalle rakennettuun kalkkipintaiseen linnakkeeseen. Nimeä lukuun ottamatta vastarintaliikkeen johtajan Sándor Rózsan henkilöllisyyttä ei tiedetä, joten itävaltalaisupseerit punovat erilaisia juonia saadakseen selville, onko Sándor yksi pidätetyistä miehistä.
Miehet ilman toivoa menestyi kotimaassaan hyvin. Se oli myös ensimmäinen Jancsón elokuvista, joka tavoitti ulkomaisen yleisön. Elokuva nimettiin Kultainen palmu -ehdokkaaksi Cannesin elokuvajuhlilla 1966. Sitä ei palkittu, mutta siitä tuli menestys kriitikoiden keskuudessa.