Lempeä lohikäärme (engl. The Reluctant Dragon) on Walt Disneyn tuottama humoristinen näytelmäelokuva, joka esittelee animaatioelokuvien tuotantoa hänen elokuvastudiossaan. Lempeä lohikäärme sai ensi-iltansa vuonna 1941, ja se oli The Walt Disney Companyn ensimmäinen näytelmäelokuva. Tapahtumat sijoittuvat Disney-studioon Kalifornian Burbankiin. Elokuva sisältää animoituja jaksoja.
Elokuva palveli kahta tarkoitusta: Walt Disney halusi hyötyä maailmanlaajuisesta maineestaan ja hankkia kohtuullisin kustannuksin pääomaa tuleviin elokuvahankkeisiin sekä esitellä piirroselokuvien tekoprosessia, joka kiinnosti yleisöä.
Elokuvan pääosassa nähdään radiohumoristi Robert Benchley, joka lähtee vaimonsa käskystä tapaamaan Walt Disneyä: vaimon mukaan Kenneth Grahamen lastenkirja Vastahakoinen lohikäärme sopisi piirroselokuvan aiheeksi. Saavuttuaan elokuvastudiolle Benchley karkaa toistuvasti oppaaltaan, seikkailee omin päin ympäri studiota ja kohtaa elokuvantekijöitä. Hän tunkeutuu esimerkiksi huoneeseen, jossa on meneillään tarinapalaveri, ja hänelle esitellään kuvakäsikirjoituksena piirroselokuvasuunnitelma Baby Weems. Sitten Benchley eksyy musiikkistudioon, jossa Clarence Nash ja Florence Gill sekä orkesteri esittävät dueton oopperasta Martha Aku Ankan ja Klaara Kotkon äänellä, ja äänitysstudioon, jossa äänitetään piirroselokuvan äänitehosteita.
Lempeä lohikäärme alkaa mustavalkoisena, mutta kun Benchley astuu sisään ovesta, jossa lukee ”Technicolor”, elokuva muuttuu värilliseksi ja Benchley ihastelee vaatteitaan: ”Aah... Technicolor!” Siirtymä oli Walt Disneyn idea. Benchley kohtaa animaattori Ward Kimballin, ja Aku Ankka selostaa hänelle, kuinka animaatioelokuva kuvataan filmiruutu kerrallaan; lisäksi hän saa nähdä monitasokameran.
Lopulta Benchley ohjataan studion elokuvateatteriin, jossa Walt Disney ja hänen työtoverinsa ryhtyvät juuri katsomaan piirroselokuvaa Lempeä lohikäärme. Benchleyn elokuvaidea olikin jo ehditty toteuttaa.
Kriitikko Leonard Maltinin mukaan elokuvan parasta antia on satiiri Baby Weems, joka esitetään kuvakäsikirjoituksena (engl. storyboards). Tarinan aiheena on vauva, joka oppii puhumaan kahden päivän ikäisenä, tapaa suurmiehiä ja säveltää sinfonioita. Myös 12 minuutin pituinen piirrosjakso ”Lempeä lohikäärme”, joka päättää elokuvan, on Maltinin mukaan hienovarainen ja taidokkaasti animoitu kokonaisuus.
Lempeä lohikäärme esittelee Disney-studiota ja vie katsojat ”kulissien taakse”, mutta kuten Maltin huomauttaa, elokuvantekoa selostetaan epätäsmällisesti ja monissa keskeisissä rooleissa esiintyy näyttelijöitä. Hän pitää värikuvausta kuitenkin onnistuneena.
Elokuvayleisölle Lempeä lohikäärme oli pettymys, koska yleisö odotti Pinocchion ja Fantasian kaltaista vaikuttavaa ja monipuolista teosta mutta elokuvantekoa kuvattiinkin arkisesta näkökulmasta. Lisäksi elokuvan vastaanottoa rasitti Disney-studioiden lakko: studion elämä ei ollutkaan niin auvoisaa kuin elokuvassa esitettiin.
Ensi-iltansa jälkeen Lempeä lohikäärme oli pitkään poissa levityksestä. Elokuva julkaistiin Yhdysvalloissa VHS:nä vuonna 1981, DVD:nä vuonna 2002 ja blu-rayna vuonna 2014. Suomessa elokuva on tiettävästi esitetty ainoastaan Helsingin juhlaviikoilla Suomen elokuva-arkiston ohjelmakokonaisuudessa ”Tuntematon Walt Disney” vuonna 1995. Lempeä lohikäärme esitettiin Valtion elokuvatarkastamolle vuonna 1953, mutta sitä ei tiedetä esitetyn. Elokuvan piirrosjaksoa Lempeä lohikäärme on levitetty videojulkaisuna.