Kuiskauksia ja huutoja (1972)

Kuiskauksia ja huutoja (ruots. Viskningar och rop) on Ingmar Bergmanin ohjaama elokuva vuodelta 1972. Se kertoo kolmesta sisaruksesta, joista yksi tekee kuolemaa, ja kaksi joutuu seuraamaan vierestä, vuoroin toivoen ja peläten kuolemaa.

Sven Nykvist voitti tästä elokuvasta parhaan kuvauksen Oscarin. Elokuvaa hallitsee punainen väri. Kuiskauksia ja huutoja oli ehdolla myös parhaaksi elokuvaksi sekä parhaasta alkuperäiskäsikirjoituksesta, ohjauksesta ja puvustuksesta. New York Film Critics Circle valitsi elokuvan vuoden 1972 parhaaksi, Nykvistin parhaaksi kuvaajaksi, Ullmanin parhaaksi naisnäyttelijäksi ja Bergmanin parhaaksi ohjaajaksi ja käsikirjoittajaksi. Elokuva oli Golden Globe -ehdokkaana parhaan vieraskielisen elokuvan sarjassa.

Helsingin Sanomien Paula Talaskivi kirjoitti uutuuselokuvan ennakkotietojen perusteella arveluttaneen häntä, mutta pelko osoittautui turhaksi koska Bergman tietää mitä tekee eikä hirveästi kaipaa ulkonaista juonta elokuviinsa: ”Silti niissä tapahtuu koko ajan, niissä on sisäistä tapahtumaa, ihmisissä ja ihmisten välillä. Itse asiassa jokainen kuvaruutu, etenkin tässä filmissä, tuntuu olevan räjähtämäisillään tuntoja ja tapahtumista. En muista ennen sellaista latautuneisuutta filmissä tavoitetun kuin Bergman tässä [--].”

Peter von Bagh kirjoitti myöhemmin, että Kuiskauksia ja huutoja on Bergmanin viimeisen kauden suurin elokuva. ”Kuolinkamppailua käyvän Agnesin (Harriet Andersson) kaksi sisarta ovat kylmiä ja itsekkäitä mutta lähestyvät nyt kuoleman oudon läsnäolon kautta hetkeä, jolloin ehkä voisivat olla ihmiset toisilleen ja juuri saman hetken tuottaman säikähdyksen kautta katoavat toisiltaan, pelästyvät toisiaan hillittömästi.”