Édouard Molinaron ohjaama italialais-ranskalainen komediaelokuva vuodelta 1978
Hullujen häkki (tv-esityksessä Narrien naimakaupat, La Cage aux folles) on Édouard Molinaron ohjaama italialais-ranskalainen komediaelokuva vuodelta 1978. Se perustuu Jean Poiret’n bulevardikomediaan, jota on Suomessa esitetty nimillä Herrat diivat ja Hupsujen häkki. Tarina kertoo revyyteatterin omistajamiehestä (Ugo Tognazzi) ja tämän elämänkumppanista, yrityksensä tähtiesiintyjänä toimivasta drag-artistimiehestä (Michel Serrault). Ensinmainitun poika on alkanut seurustella äärikonservatiivisen poliitikon tyttären kanssa, ja nyt tulevat appivanhemmat ovat tulossa ensivisiitille vävyehdokkaan vanhempien luo. Komiikkaa syntyy, kun miespari yrittää vierailun ajan teeskennellä tavanomaista heteroavioparia.
Elokuvalle myönnettiin parhaan vieraskielisen elokuvan Golden Globe -palkinto, ja se oli Oscar-ehdokkaana parhaan sovitetun käsikirjoituksen, parhaan ohjauksen ja parhaan puvustuksen sarjoissa. Myös yhdysvaltalainen National Board of Review of Motion Pictures nimesi sen vuoden 1979 parhaaksi vieraskieliseksi ensi-iltaelokuvaksi.
Helsingin Sanomien Paula Talaskivi kirjoitti uutuuselokuvan roolisuoritusten olevan ”kaikissa detaljiosumissaan hiveleviä, eivät liioiteltuja eivätkä ilkeitä, vaan – kuten koko hupsuttelun yleissävykin — iloisen suvainnin ja vapaan hengen sävyttämiä”.
Molinaron elokuvasta alkoi näytelmän tarinan valtava menestys sekä Euroopassa että erityisesti Yhdysvalloissa. Elokuva poiki kaksi eurooppalaista jatko-osaa, Narrit nailoneissa (1980) ja Narrien naimakauppa (1985) sekä yhdysvaltalaisversion Lainahöyhenissä (1996) ja jo 1980-luvun alussa samannimisen Broadway-musikaalin.