yhdysvaltalainen musikaali vuodelta 1933
42:nen katu (televisiossa myös nimellä 42. katu, 42nd Street) on Lloyd Baconin ohjaama yhdysvaltalainen musikaalielokuvan klassikko vuodelta 1933. Se muistetaan ennen muuta koreografi Busby Berkeleyn ohjaamista musiikkinumeroista, jotka mullistivat koko musikaalielokuvan lajityypin. Elokuvassa seurataan näytelmän harjoituksia aina ensi-iltaan asti.
Vuonna 1933 musikaalielokuva ei ollut enää suosittu lajityyppi, sillä studioilla oli yhä suuria ongelmia jälkiäänityksen kanssa, jota oli ensimmäistä kertaa käytetty 1929. Koreografi Berkeley ja kuvaaja Polito veivät kehitystä eteenpäin vapauttamalla kameran staattisesta asemastaan studion lattialla. Numeroita kuvataan perinteisestä tyylistä poiketen myös ylhäältä, sivulta ja ylipäätään kaikista mahdollisista kuvakulmista.
Elokuva menestyi erinomaisesti ja 1930-luvun aikana Warner Bros. ja Berkeley tuottivat lukuisia musikaalielokuvan merkkiteoksia.