Karen Blixen

Karen Christence von Blixen-Finecke (o.s. Dinesen; 17. huhtikuuta 1885 – 7. syyskuuta 1962) oli tanskalainen kirjailija, joka kirjoitti teoksia sekä tanskaksi että englanniksi. Erityisesti englanninkielisessä maailmassa hänet tunnetaan hyvin myös kirjailijanimellä Isak Dinesen.

Ennen Afrikkaan lähtöä Blixen opiskeli maalausta Kööpenhaminassa ja Pariisissa. Blixen avioitui vuonna 1914 ruotsalaisen paroni Bror von Blixen-Finecken kanssa ja viljeli kahvia plantaasilla Brittiläisessä Itä-Afrikassa (nykyinen Kenia) Nairobissa. Siellä asuessaan hän sai mieheltään kuppataudin, josta ei parantunut koskaan. Blixen erosi miehestään vuonna 1925. Hän asui Afrikassa vuoteen 1931 saakka, jolloin plantaasi jouduttiin myymään taloudellisista syistä ja hän palasi Tanskaan. Hän ei palannut Afrikkaan enää koskaan, vaan asui loppuelämänsä Kööpenhaminassa sukutilalla.

Blixen oli julkaissut novelleja salanimellä Osceola tanskalaisissa aikakauslehdissä jo vuodesta 1905, ja palattuaan Tanskaan hän alkoi kirjoittaa romaaneja. Saadakseen ne varmemmin läpi kustantajalta hän otti käyttöön miehisen salanimen Isak Dinesen. Hän kirjoitti nimellä Isak Dinesen yhdeksän teosta, joista tunnetuin on vuonna 1937 julkaistu Eurooppalaisena Afrikassa.

Blixen tunnetaan erityisesti novellituotannostaan. Hänen loistavat tarinankertojankykynsä käyvät ilmi jo varhaisessa novellikokoelmassa Seitsemän salaperäistä tarinaa (1934). Blixen ei saanut milloinkaan Nobelin kirjallisuuspalkintoa, mutta Ernest Hemingway totesi eräässä haastattelussa oman palkintonsa vuonna 1954 saatuaan, että esimerkiksi Blixen olisi ansainnut sen häntä paremmin.