Erich Kästner

Erich Kästner (23. helmikuuta 1899 Dresden, Saksa – 29. heinäkuuta 1974 München, Saksa^lähde?) oli saksalainen kirjailija. Hänet tunnetaan parhaiten lastenkirjallisuudestaan, muun muassa teoksista Emil und die Detektive (1929, suom. Pojat salapoliiseina) ja Das doppelte Lottchen (1949, suom. Lisen ja Lotten salaisuus), sekä runoudestaan. Varsinkin Kästnerin lastenkirjat saavuttivat tavattoman suosion, ja niitä on käännetty yli viidellekymmenelle kielelle.

Kästner syntyi Dresdenissä. Hän suoritti tohtorin tutkinnon Saksan historiasta ja kirjallisuudesta Leipzigin yliopistossa vuonna 1925. Opintonsa hän rahoitti kirjoittamalla osa-aikaisena toimittajana ja teatterikriitikkona Neue Leipziger Zeitung -lehdessä. Kästner oli pasifisti, jonka asenteeseen vaikuttivat varsinkin ensimmäisen maailmansodan kokemukset. Hänen ensimmäinen kirjansa julkaistiin vuonna 1928. Kästner vastusti vuonna 1933 alkanutta natsihallintoa ja joutui siksi kotimaassaan vainon kohteeksi. Toisin kuin monet muut kansallissosialisteja vastustaneet saksalaiset kirjailijat, Kästner ei kuitenkaan lähtenyt maanpakoon.

Kästnerin suosituimman lastenkirjan jatko-osa Emil und die Drei Zwillinge on vuodelta 1933. Goebbelsin luvalla hän käsikirjoitti Josef von Bákyn elokuvan Münchhausen (1943) salanimellä, vaikka oli muuten natsien asettamassa julkaisukiellossa.^lähde? Kästnerin romaani Fabian joutui 1933 natsien kirjaroviolle. Se ilmestyi uudestaan sensuroimattomana nimellä Der Gang vor die Hunde (2013). Vesa Tapio Valon suomennos sensuroimattomasta versiosta ilmestyi vuonna 2022 nimellä Tuuliajolla Berliinissä.

Kästner muutti toisen maailmansodan jälkeen Müncheniin, jossa hän kuoli 75-vuotiaana.

Kästnerille myönnettiin vuonna 1960 Hans Christian Andersen -palkinto.